Asumisratkaisujen tulisi vastata paitsi toiveisiin, myös konkreettisiin ja määriteltyihin tarpeisiin. Nämä tarpeet vaihtelevat yksilöiden välillä suuresti. Heikommassa asemassa yhteiskunnassa olevilla on usein rajalliset mahdollisuudet vaatia itselleen tarpeiden mukaista asumista, jolloin heidän asumisratkaisujensa riittävyydestä huolehtiminen jää vahvempien vastuulle. Sopivia asumisratkaisuja tulee paitsi etsiä, mutta myös ylläpitää ja valvoa tavoitteiden toteutumista.

Asumisessa, jossa tarvitaan tukea, tulee huolehtia siitä, että kuunnellaan asukkaan yksilöllisiä tarpeita ja toiveita ja asetetaan ne etusijalle. Kun toimitaan näin, kunnioitetaan yksilöiden itsemääräämisoikeutta, mikä on ensiarvoisen tärkeää mielekkään elämän kannalta. Tarjotun tuen tulisi olla paitsi monipuolista sekä joustavaa eri tarpeiden ja tilanteiden mukaan. Se, mikä riittää yhdessä elämänvaiheessa, ei välttämättä ole kylliksi toisessa. Asumisen pitää tarjota riittävä yksityisyys, mutta myös mahdollisuus olla osa laajempaa yhteisöä ja saavuttaa lähiympäristön palvelut vaivatta.

Ikäihmiset tarvitsevat avukseen runsaasti palveluita, joista asumiseen liittyvät palvelut ovat keskeisessä osassa. Suurimman osan tavoitteena ja toiveena on saada asua laitoksen sijaan kodissa niin pitkään kuin se vain on mahdollista. Tällöin asunnon esteettömyys nousee yhdeksi tärkeimmistä asioista. Asuntoa voidaan muokata esteettömäksi esimerkiksi poistamalla kynnyksiä ja asentamalla kaiteita. Mikäli muutto laitosmaisempaan asumiseen tulee ajankohtaiseksi, kodinomaisuutta voidaan lisätä mahdollisuuksien mukaan vaikkapa tutuilla huonekaluilla tai esineillä.

Yhteisöllinen asuminen on nykyään entistä suositumpaa ja myös sekä notkeampaa että monimuotoisempaa. Yhä useammin sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa jokaisella asukkaalla on oma koti, ja yhteisöllisyys syntyy monenlaisista luontevista kohtaamisista kodin ulkopuolella. Tällaisia yhteisöllisuuden lisääjiä voivat olla esimerkiksi jaetut kerhohuoneet tai harrastustilat, jotka puolestaan tarjoavat puitteet monenlaiseen toimintaan kokouksista kuorolauluun. Myös erilaisten palveluiden ja harvoin käytettävien välineiden jakaminen lisäävät yhteisöllisyyttä ja säästävät samalla kustannuksia.

Edellä kuvatun kaltaiset kohtaamiset paitsi helpottavat arkea, myös poistavat yksinäisyyttä, joka on nykyaikana suuri ja kipeä ongelma monelle. Pahimmillaan yksinäisyys johtaa syrjäytymiseen ja lievempänäkin se heikentää merkittävästi elämänlaatua. Toimenpiteet yksinäisyyden poistamiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi saattavat sitä vastoin olla hyvinkin helppoja toteuttaa. Pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia ja kauaskantoisia seurauksia. Eri ikäisten asuinyhteisöt rikastuttavat asukkiensa elämää monin tavoin, puolin ja toisin.

Ihmisellä on tarve kuulua johonkin myös asumisensa puolesta. Samoin ihmisellä on tarve tuntea olonsa turvalliseksi. Se, millä tavoin ja ehdoin nämä seikat toteutuvat, on yksilöllistä. Yksi nykyajan asumisen parhaita puolia onkin sen monimuotoisuus niin sijainnin kuin asumismuodonkin suhteen. Etätöiden lisääntyminen mahdollistaa nykyään myös sen, ettei asuminen ole sidottu työpaikkakuntaan sen enempää kuin kellonaikaankaan. Samalla sitoutumattomuus voi kuitenkin johtaa juurettomuuteen, jolloin asuinympäristöllä, johon on sitoutunut, on entistä suurempi merkitys.