Kaupunkien väkiluku kasvaa paitsi työpaikkojen ja niiden myötä toimeentulon keskittymisen vuoksi myös esimerkiksi siksi, että toiveet asumiselle ovat erilaisia kuin ennen. Siinä, missä muutama vuosikymmen sitten ympärille ja asumiseen haluttiin paljon tilaa ja se nähtiin vaurauden merkkinä, nyt yhä useampi haluaa sen sijaan lähelle palveluja, ja on sen vuoksi valmis tinkimään tilasta.

Asuinhuoneistojen sijaan urbaani asuminen levittäytyykin sen seinien ulkopuolelle, kaupungin tapahtumiin ja julkisiin tiloihin: museoihin, kauppakeskuksiin, teatteriin, puistoihin ja vastaaviin paikkoihin. Asumismukavuuksiin voidaankin nähdä laajemmin kuuluviksi myös esimerkiksi hyvät liikenneyhteydet ja liikkumismahdollisuudet.

Kaupunkien kasvaessa asuminen tulee muuttumaan radikaalisti entisestään. Erityisesti asuminen kaupungeissa muuttuu palvelullistamisen suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että asukkaat eivät enää halua maksaa vain perusasumisesta vuokraa tai asuntolainaa, vaan he haluavat maksaa sen lisäksi myös palveluista. Yksilölliset palvelut voivat olla monenlaisia, esimerkiksi ruokalähetti- ja talonmiespalveluita tai vaikkapa taloyhtiössä yhteiskäytössä oleva kuntosali.

Kaupunkeihin keskittyvä asunnottomuus on laskussa, joskin heikoimmassa asemassa olevien tilanne ei ole parantunut, vaan syrjäytyminen jatkuu. Tilanne palauttaa mieleen hyvän asumisen määritelmän suhteellisuuden. Se, mikä on jollekin vaatimatonta ja puutteellistakin asumista, voi olla toiselle toteutumaton haave. Jollekin riittäisivät seinät ja katto, toisen tavoitellessa jotakin aivan muuta. Tilapäismajoitus ei ratkaise asunnottomuuden ongelmaa. Asuminen pysyvässä kodissa tuo ratkaisuja.

On harhaluulo, että urbaanissa ympäristössä ei ole mahdollista luoda luontosuhdetta. Jopa suurimmissa Suomen kaupungeissa on runsaasti monimuotoista luontoa. Se vaihtelee likimain luonnontilaisesta ympäristöstä sellaiseen ympäristöön, jota ihminen on muokannut voimakkaasti. Luontokokemuksia voi saada monenlaisissa paikoissa. Asuminen kaupungissa ei poista mahdollisuutta olla kosketuksissa luonnon kanssa.

Kaupungin asumismukavuuteen kuuluu paitsi mahdollisuus tavoittaa palveluita, mahdollisuus tavoittaa luonto, kuten puistot ja kaupunkimetsät. Kaupunkiluonnon turvaaminen edistää kaupungin asukkaiden hyvinvointia monin tavoin: fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.

Urbaani asuminen säästää myös ympäristöä viemällä vähemmän tilaas ja kuormittamalla sitä kautta vähemmän luontoa. Samoin kaupunkiympäristössä esimerkiksi auton käyttötarve on pienempi ja joukkoliikennemahdollisuudet parempia. Myös välimatkat ovat lyhyempiä. Mahdollisuus ekologisiin valintoihin kasvaa, kun valinnanvaraa on enemmän.

Julkisten luontotilojen lisäksi asumismukavuuteen nivoutuvat luonnollisesti lähempänä olevat ratkaisut, kuten viihtyisä piha-alue, oma terassi tai parveke. Mitä enemmän yksilö kokee voivansa vaikuttaa tämän kaltaisten asioiden toteutukseen, sitä suuremmaksi asumismukavuus kasvaa.

Asuminen kaupungissa on myös hyvin monenlaista riippuen siitä, asutaanko ydinkeskustassa vai lähiössä.

Jotta asumiskokemus on asukkaille myönteinen, se kuitenkin edellyttää toimivia ratkaisuja paitsi varsinaisen asumisen suhteen, myös urbaanin ympäristön suunnittelussa ja toteutuksessa. Parhaimmillaan kaupunki tarjoaa asukkaalleen yhteisöllisyyttä, palveluita ja myös luontoa. Nämä mahdollistavat tasapainoisen, onnellisen arjen kodin seinien sisä- ja ulkopuolella.