On harhaluulo, että urbaanissa ympäristössä ei ole mahdollista luoda luontosuhdetta. Jopa suurimmissa Suomen kaupungeissa on runsaasti monimuotoista luontoa. Se vaihtelee likimain luonnontilaisesta ympäristöstä sellaiseen ympäristöön, jota ihminen on muokannut voimakkaasti. Luontokokemuksia voi saada monenlaisissa paikoissa. Asuminen kaupungissa ei poista mahdollisuutta olla kosketuksissa luonnon kanssa.

Kaupungin asumismukavuuteen kuuluu paitsi mahdollisuus tavoittaa palveluita, mahdollisuus tavoittaa luonto, kuten puistot ja kaupunkimetsät. Kaupunkiluonnon turvaaminen edistää kaupungin asukkaiden hyvinvointia monin tavoin: fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.

Urbaani asuminen säästää myös ympäristöä viemällä vähemmän tilaas ja kuormittamalla sitä kautta vähemmän luontoa. Samoin kaupunkiympäristössä esimerkiksi auton käyttötarve on pienempi ja joukkoliikennemahdollisuudet parempia. Myös välimatkat ovat lyhyempiä. Mahdollisuus ekologisiin valintoihin kasvaa, kun valinnanvaraa on enemmän.

Julkisten luontotilojen lisäksi asumismukavuuteen nivoutuvat luonnollisesti lähempänä olevat ratkaisut, kuten viihtyisä piha-alue, oma terassi tai parveke. Mitä enemmän yksilö kokee voivansa vaikuttaa tämän kaltaisten asioiden toteutukseen, sitä suuremmaksi asumismukavuus kasvaa.

Asuminen kaupungissa on myös hyvin monenlaista riippuen siitä, asutaanko ydinkeskustassa vai lähiössä.

Jotta asumiskokemus on asukkaille myönteinen, se kuitenkin edellyttää toimivia ratkaisuja paitsi varsinaisen asumisen suhteen, myös urbaanin ympäristön suunnittelussa ja toteutuksessa. Parhaimmillaan kaupunki tarjoaa asukkaalleen yhteisöllisyyttä, palveluita ja myös luontoa. Nämä mahdollistavat tasapainoisen, onnellisen arjen kodin seinien sisä- ja ulkopuolella.