Nykyasuminen saa vaikutteita ja mahdollisuuksia teknologian hyödyntämisestä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kehittynyt teknologia vaikuttaa sekä asuntojen suunnittelemiseen että niiden rakentamiseen ja lopulta erilaisiin asumisratkaisuihin. Ennen kaikkea teknologia helpottaa asumista. Sen avulla voi vaikkapa hallita erilaisia toimintoja silloin, kun ei ole kotona tai esimerkiksi hoitaa lämmitysjärjestelmää, ilmastointia tai äänentoistoa.

Yhteisöasumisessa digitaalisuus helpottaa esimerkiksi tilojen varaamista, tavaroiden lainaamista ja ylipäänsä yhteydenpitoa asukkaiden välillä. Monenlaisen teknologian kehitys tulee vauhdittumaan ja sen käyttö arkipäiväistymäänentisestään. Tämän kehityskulun on toisinaan nähty olevan uhka ihmisten välisille suhteille, mutta toisaalta teknologian voidaan nähdä olevan elämää helpottava tekijä, joka vapauttaa aikaa esimerkiksi juuri ihmissuhteisiin panostamiselle ja omille tärkeiksi koetuille harrastuksille.

Asumisen digitalisaatio on vasta alussa, ja se pitää sisällään mahdollisuuksia, joita ei vielä voi edes kuvitella. Joskus aikoinaan alansa huippua oli arkea helpottava mikroaaltouuni, myöhemmin uutuutena ihmeteltiin matkapuhelinta ja pöytätietokonetta. Nyt nämä ovat arkipäiväistyneet, ja samoin käynee monelle muulle asumismukavuutta lisäävälle innovaatiolle. Lopulta päämäärä kaikille on yhteinen: tavoitteena on viihtyisä asuminen ja entistä sujuvampi arki.

Lopulta innovaatioista pärjännevät ne, jotka paitsi vaikuttavat myönteisesti asumiseen, myös joustavat ja mukautuvat erilaisten käyttäjien tarpeisiin. Kun jokainen voi valita tarjonnasta itselleen parhaiten sopivat vaihtoehdot, eläminen helpottuu aidosti, eikä kyse ole vain näennäishelpotuksista tai turhista, kalliiksi tulevista investoinneista. Älykäs koti ottaa huomioon asukkaansa, eikä päin vastoin niin, että asukas joutuisi väkisin mukautumaan kotinsa ominaisuuksiin.

Teknologiaan kannattaa asumisessakin siis suhtautua uteliaasti, ennakkoluulottomasti ja myönteisesti. Tieto auttaa ymmärtämään laajempia konteksteja, joten silmät ja korvat on syytä pitää valppaina. Kaikki eivät ole luonteeltaan niitä, jotka haluavat kulkea eturintamassa, kun uutta teknologiaa otetaan käyttöön. Ei tarvitsekaan. Innovaatioita voi seurailla sivusta ja harkita kaikessa rauhassa. Liika ehdottomuus ja torjuvuus koituvat kuitenkin lopulta vahingoksi vain omalle asumismukavuudelle, joten sellaista asennoitumista on viisasta välttää.

Asumisratkaisujen tulisi vastata paitsi toiveisiin, myös konkreettisiin ja määriteltyihin tarpeisiin. Nämä tarpeet vaihtelevat yksilöiden välillä suuresti. Heikommassa asemassa yhteiskunnassa olevilla on usein rajalliset mahdollisuudet vaatia itselleen tarpeiden mukaista asumista, jolloin heidän asumisratkaisujensa riittävyydestä huolehtiminen jää vahvempien vastuulle. Sopivia asumisratkaisuja tulee paitsi etsiä, mutta myös ylläpitää ja valvoa tavoitteiden toteutumista.

Asumisessa, jossa tarvitaan tukea, tulee huolehtia siitä, että kuunnellaan asukkaan yksilöllisiä tarpeita ja toiveita ja asetetaan ne etusijalle. Kun toimitaan näin, kunnioitetaan yksilöiden itsemääräämisoikeutta, mikä on ensiarvoisen tärkeää mielekkään elämän kannalta. Tarjotun tuen tulisi olla paitsi monipuolista sekä joustavaa eri tarpeiden ja tilanteiden mukaan. Se, mikä riittää yhdessä elämänvaiheessa, ei välttämättä ole kylliksi toisessa. Asumisen pitää tarjota riittävä yksityisyys, mutta myös mahdollisuus olla osa laajempaa yhteisöä ja saavuttaa lähiympäristön palvelut vaivatta.

Ikäihmiset tarvitsevat avukseen runsaasti palveluita, joista asumiseen liittyvät palvelut ovat keskeisessä osassa. Suurimman osan tavoitteena ja toiveena on saada asua laitoksen sijaan kodissa niin pitkään kuin se vain on mahdollista. Tällöin asunnon esteettömyys nousee yhdeksi tärkeimmistä asioista. Asuntoa voidaan muokata esteettömäksi esimerkiksi poistamalla kynnyksiä ja asentamalla kaiteita. Mikäli muutto laitosmaisempaan asumiseen tulee ajankohtaiseksi, kodinomaisuutta voidaan lisätä mahdollisuuksien mukaan vaikkapa tutuilla huonekaluilla tai esineillä.

Yhteisöllinen asuminen on nykyään entistä suositumpaa ja myös sekä notkeampaa että monimuotoisempaa. Yhä useammin sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa jokaisella asukkaalla on oma koti, ja yhteisöllisyys syntyy monenlaisista luontevista kohtaamisista kodin ulkopuolella. Tällaisia yhteisöllisuuden lisääjiä voivat olla esimerkiksi jaetut kerhohuoneet tai harrastustilat, jotka puolestaan tarjoavat puitteet monenlaiseen toimintaan kokouksista kuorolauluun. Myös erilaisten palveluiden ja harvoin käytettävien välineiden jakaminen lisäävät yhteisöllisyyttä ja säästävät samalla kustannuksia.

Edellä kuvatun kaltaiset kohtaamiset paitsi helpottavat arkea, myös poistavat yksinäisyyttä, joka on nykyaikana suuri ja kipeä ongelma monelle. Pahimmillaan yksinäisyys johtaa syrjäytymiseen ja lievempänäkin se heikentää merkittävästi elämänlaatua. Toimenpiteet yksinäisyyden poistamiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi saattavat sitä vastoin olla hyvinkin helppoja toteuttaa. Pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia ja kauaskantoisia seurauksia. Eri ikäisten asuinyhteisöt rikastuttavat asukkiensa elämää monin tavoin, puolin ja toisin.

Ihmisellä on tarve kuulua johonkin myös asumisensa puolesta. Samoin ihmisellä on tarve tuntea olonsa turvalliseksi. Se, millä tavoin ja ehdoin nämä seikat toteutuvat, on yksilöllistä. Yksi nykyajan asumisen parhaita puolia onkin sen monimuotoisuus niin sijainnin kuin asumismuodonkin suhteen. Etätöiden lisääntyminen mahdollistaa nykyään myös sen, ettei asuminen ole sidottu työpaikkakuntaan sen enempää kuin kellonaikaankaan. Samalla sitoutumattomuus voi kuitenkin johtaa juurettomuuteen, jolloin asuinympäristöllä, johon on sitoutunut, on entistä suurempi merkitys.

Ei ole vain yhtä hyvän asumisen mittaria, vaan asuminen lähtee asukkaiden toiveista ja tarpeista. Se, mikä on yhdelle täydellinen asumismuoto, ei ole sitä kaikille muillekin. Osittain hyvän asumisen tunnusmerkkejä on mahdoton pukea sanoiksi, sillä ne ovat intuitiivisia asioita. Toisaalta joitakin hyvän asumisen edellytyksiä voi mitata hyvinkin tarkasti. Tällaisia ovat esimerkiksi puhdas sisäilma, riittävä henkilökohtainen tila kullekin asukkaalle sekä riittävät perusmukavuudet sähköstä vesihuoltoon.

Henkilökohtaiset toiveet astuvat mukaan kuvioon myös asumismukavuuden määrittelyssä. Vaikka suurin osa länsimaisista ihmistä edellyttää asumiseltaan perusmukavuuksia, osa haaveileekin mummonmökistä vailla minkäänlaisia mukavuuksia. Hänelle, joka valmistaa mielellään ruokaa, keittiö on toimivan asumisen edellytys. Jollekin kodin sydän on askarteluhuone tai unelmien täyttymys on joko kahden auton talli tai oma ammeellinen kylpyhuone.

Se, mitä asumiselta vaaditaan ja mitä asumisessa arvostetaan, on vaihdellut vuosikymmenten varrella. Suomalaisen yhteiskunnan historiaa heijastelee yllättävän tarkasti Asumisen historia, joka on osa sitä. Minimiksi koettu ja määritelty asuinpinta-ala on kasvanut, ja samoin yksilölliset vaatimukset entisen sarjatuotannon sijaan. Valmiita talopaketteja on mahdollisuus muokata omiin tarpeisiin. Kerrostaloasuntoa etsiessä haetaan itselle sopivinta pohjaratkaisua, ei ainoastaan tiettyä pinta-alaa tai huonelukua.

2000-luvulla kuluttajat ovat alkaneet kiinnittää yhä enemmän huomiota myös asumisen ekologisuuteen. Kestävän kehityksen hengessä ollaan kiinnostuneita muun muassa rakennusmateriaaleista ja asumiseen liittyvän tuotannon alkuperästä ja toteutustavasta. Toinen kasvava trendi on terveellisyys. Tämä liittyy paitsi edellä mainittuun puhtaaseen sisäilmaan, myös yleisemmin hengittävään rakenteeseen sekä materiaaliratkaisuihin, jotka ovat turvallisia ja kestäviä.

Olipa itselle mielekäs asuminen missä tahansa ja missä puitteissa tahansa, sen sujuvuus edellyttää ajatustyötä ja suunnittelua. Asumisratkaisuissa kannattaa harvoin tyytyä “ihan tyydyttävä” -vaihtoehtoon, jos on mahdollisuus valita vielä toimivampi ratkaisu. Toimiva ratkaisu ei tarkoita kaikilta osin täydellisesti toimivaa ratkaisua, sillä sellaista tuskin on olemassa. Se tarkoittaa kuitenkin ratkaisua, joka kohtuuttoman vaivan aiheuttamisen sijaan helpottaa arkea pienillä tai suuremmilla oivalluksilla.

Asumisen monimuotoisuuteen liittyvät myös asuinalueisiin liitetyt näkemykset siitä, millaisia arvoja ja mielikuvia eri asuinalueet edustavat. Alueiden eriarvoistuminen ei ole Suomessa edennyt yhtä mustavalkoiseksi kuin suurimmassa osassa muita maita, mutta ilmiö on nähtävissä meilläkin. Parhaimmillaan asuinalueet tuovat yhteen erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa ja monenlaisista taustoista. Tällöin jää usein yksilöiden itsensä vastuulle se, kuinka kehittää enemmän yhdistäviä tekijöitä ja välttää erilaisuutta väärällä tavalla korostavia, leimaavia seikkoja.

Viihtyisä asuinalue voi olla monenlainen, mutta yleensä sitä leimaa jonkinlainen yhteishenki. Tämä kertoo siitä, että toisista pidetään huolta. Jos lapset tekevät ilkivaltaa, tilanteeseen puututaan ja asia pyritään selvittämään. Jos ikäihminen naapurissa ei näyttäydy pariin päivään, ovikelloa uskalletaan soittaa ja kysyä, onko kaikki kunnossa. Yhteisöllisyys ei tarkoita pakotettua sosiaalisuutta. Sen sijaan se tarkoittaa perustunnetta siitä, että kelpaa asuinyhteisöön sellaisena kuin on ja täyttää siinä oman paikkansa, omalla tavallaan.

Asuminen on siis samaan aikaan sekä hyvin henkilökohtainen, omiin valintoihin perustuva ratkaisu että osa laajempaa yhteisöllisyyttä. Kun lisäksi muistetaan, kuinka merkittävä asia koti on yksilön identiteetin ja omanarvontunteen rakentumisen kannalta, ei mielekkään asumisen merkitystä kannata vähätellä. Epätyydyttävä asuminen vähentää henkistä ja fyysistä hyvinvointia, tyydyttävä asuminen lisää sitä.

Hektisessä maailmassa nykyihminen tarvitsee juurtumisen tunnetta kenties enemmän kuin koskaan ennen. Juurtuminen voi tarkoittaa kotiin tai asuinalueeseen juurtumista. Ennen kaikkea se tarkoittaa tunnetta siitä, että jossakin on paikka, jossa tuntee olevansa paikoillaan ja rauhassa, ei suorituspaineiden alaisena tai epävarmana omasta itsestään. Kun työelämä ja sosiaalinen elämä ovat yhä pirstaloituneempia, tarvitaan paikkoja, joissa voi kokea olevansa hetken kokonainen.